Galleria 2017–2024

Koonti näyttelyistä ja valikoima maalauksia

Con | 2017

Kuin kukkiva oksa | 2018

Valot ja varjot | 2019

Kun silmut kääntyvät kevääseet | 2020

Elämä täynnä terälehtiä | 2022

Linnut | 2023

Kuhmo-Marbella-Ateena | 2024

Näyttely: 13.6.–7.7.2024, Galleria 5, Hallituskatu 5, Oulu

Ajatus näyttelyn nimestä syntyi Rock Cafe T-paidoista, joissa on aina mainittu kolme kaupunkia, missä kahvilat sijaitsevat. Tässä tapauksessa nimet kertovat, missä teokset ovat syntyneet.

Marbella ja Ateena ovat residenssipaikkoja, joissa olen työskennellyt yhteensä näyttelyä ajatellen kolme kuukautta. Ensimmäistä kertaa residenssissä ulkomailla ollessani syntyi hämmästys. Uusi ympäristö täynnä impulsseja, kulttuurisia näkötörmäämisiä tuotti mieleen uutta aineistoa. Tämä näkyi teoksissa. Myös se, että oli täysin irti kaikesta arjenpoljennosta, antoi mahdollisuuden keskittyä vain oleelliseen. Kun ei ollut rutiineja, niin syntyi myös uskallus. Uskallus epäonnistua, uskallus etsiä uutta, kokeilla, saada toimiva toimimattomaksi ja oppia asiasta lisää.

Tätä näyttelyä tehdessäni nousi itselle suurimmaksi kysymykseksi, että millä tavalla kahden hyvin erilaisen paikan vaikutus näkyy teoksissa. Muistot ja kokemukset ovat jokaiselle ihmiselle tärkeitä. Näyttely onkin jonkinsorttinen matkapäiväkirja kolmesta residenssikuukaudesta.

Linnut | 2023

Näyttely: Vanhan Pihlajan taidekahvila, 1.–30.7.2023

Kukat ja linnut ovat olleet kuvataiteessa aina suosittuja aiheita. Alkujaan ne yhdistettiin kuvataiteessa paratiisiin. Maallistumisen jälkeen vaurauteen. Nykymaailmassa luontosuhteen kaipaukseen. Lähtökohtana niissä kuitenkin aina ollut esteettinen nautinto. Lintujen liikkuminen lentäen on ollut aina ihmiselle saavuttamaton asia ja tämän takia ne ovat aina olleet vapauden symboli.

Elämä täynnä terälehtiä | 2022

Näyttely: Kamarimusiikkikeskuksen galleria, Kuhmo, 10.7–23.7.2022

Ote lehdistötiedotteesta:
Elämä täynnä terälehtiä -näyttelyssä ei ole kuin yksi kukkamaalaus, vaikka joku voisi niin nimestä päätellen enemmänkin luulla olevan. Toki näyttelyn nimi on viittaus kuvataiteilijan toiseen ammattiin puutarhurina, mutta se on myös metafora – kielikuva, joka kuvastaa maailmamme ja elämämme pirstaleisuutta.

Näyttelyn nimi kertoo myös siitä työstä, miten jokainen näyttely täytyy koota palasista parhaimmaksi mahdolliseksi kokonaisuudeksi, niistä terälehdistä eli teoksista, mitä annettu on. Teosten kun täytyisi näyttelyssä kulkea jouhevasti pitkin seiniä kertoen kukin omaa tarinaansa, mutta myös synnyttäen teosten välisen vuoropuhelun.

Kun silmut kääntyvät kevääseen | 2020

Näyttely: Kuhmo

Vihreä väri herättää toivoa. Sen sanotaan olevan ajatusten ja järjen väri. Taidemaalari ja väriteoreetikko Wassily Kandinsky´n mukaan vihreä on myös äärimmäisen tasapainon väri. Tätä tasapainoa tarvitsimme keväällä, kun maailmamme mullistui täysin. Koronapandemian saapuessa Suomeen oma kalenterini tyhjeni kahdessa päivässä. Samaan aikaan maalausteni väri muuttui hetkessä vihreäksi. Sattumaako – vai sisäinen tunne siitä, että väri voi antaa voimaa ja toivoa.

Valot ja varjot | 2019

Näyttely: Galleria A2, 29.5–16.6.2019

Valot ja varjot -näyttely, joka koostuu maalauksista, sekatekniikalla tehdyistä kollaaseista ja installaatioista. Näyttely hahmottaa ihmisen elämään ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä. Teoksissa tarkastellaan tunteiden ja muistojen sekä niiden katoavaisuuden teemoja. Tiloja, jotka ovat hetkellisiä ja katoavia, kuten muistomme.

Kuin kukkiva oksa | 2018

Näyttely: Kajaanin taidemuseo, 2.12.2018–27.1.2019

Ote näyttelytekstistä:
Ote näyttelytekstistä:
Näyttelykokonaisuus hahmottaa ihmisenä olemassaoloon liittyviä kysymyksiä ja vastuuta. Se myös pohtii läsnäoloa ja muistoja, ja näiden katoavaisuutta. Näyttelyssä on esillä myös Urho Kähkösen kansalaisopistossa vetämien erityisryhmien yhteisöllisiä taideteoksia. Osa Kähkösen omista näyttelytöistä on syntynyt Kainuun lisäksi Espanjan Andalusiassa vietetyn kuukauden aikana.

Marbella 22.11.2017 klo 2.32
Herään yöllä painajaiseen, jossa lakkasin hengittämästä. Ajattelen unen olevan kuolemanpelkoa.

Lohduttaudun sillä, että entä sitten. Kuolen pois. Kaikki kuolevat joskus. Mikään ei ole lopullista. Jonain päivänä ehkä tämä koko universumi romahtaa kasaan. Jäljelle jää vain tyhjyys. Kaikki alkaa ja loppuu joskus. Ilman loppua ei ole uutta alkua. Harhailevat ajatukseni ovat vain heikko lohdutus.

Edellisenä päivänä olen lähettänyt maalaukseni kuljetusyhtiön kautta täältä Espanjasta Kainuuseen. Mukana on iso maalaus kukkivasta oksasta. Maalaukseni lähtökohtana oli ateljeen edessä kukkivaa ihmeköynnöksen oksa, joka oli Espanjaan tultaessa täydessä loistossaan. Nyt sen loisto on ohi. Maassa on vain kuivaneita terälehtiä, joita lakaisen patiolta päivittäin roska-astiaan. Lakaistessa mietin, että elämä on yhtä nopeaa kuin tämä luudan pyyhkäisy vasten betonia. Hetken loistoa. Kuihdumme, hiivumme pois. Siis kuin kukkiva oksa. Niinkö?

Valvon edelleen ja mietin kuolemanpelkoani. Yhtäkkiä luulen keksineeni jotain ratkaisevaa. Miksi en koe samaa olotilaa niinä öinä, kun olen maalannut edellisenä iltana. Olenko maalatessa turvassa? Turvassa… turvassa keneltä? Itseltänikö, omilta peloiltani, muilta? Olenko maalatessa enemmän hengissä? Onko maalaaminen suoja, jonka taakse piiloutua maailmalta? Ehkä en ole piilossa. Ehkä olen vain yksinkertaisesti enemmän olemassa – maailmassa.

Con | 2017

Näyttely: Kuhmo, 10.– 21.7.2017

Ote lehdistötiedotteesta:
Kirje- ja Toivo- maalauksissani voi nähdä viitteitä intohimoon, rakkauteen, mutta myös suruun. Kirjeiden ”mukakirjoitus” jättää kirjeen sisällön avomaiseksi, joten siksi kirjeet saavat aina katsojan tulkinnassa henkilökohtaisen tason. Toivo-maalausten kynttilät taas heijastelevat valollaan kunkin katsojan omia tunteita.

Ovet ovat aina mahdollisuus -maalaukseni ovat portteja, merkkejä jonkin ajanjakson päättymiseen. Niiden takaa voidaan tulla ulos tai niiden taakse voidaan piiloutua. Ne voidaan jättää kiinni tai auki. Katsoja päättää.

”Con” on italiaa ja tarkoittaa kanssa, kera. Taide ei jätä koskaan yksin. Jos avaat ovesi, se on aina kanssasi.