Galleria 2009–2016
Koonti näyttelyistä ja valikoima maalauksia
Tierra | 2009
Lummekesä | 2010
Periferia | 2011
Kerroksia| 2012
Lähellä muotokuvia | 2014
MySTICO| 2015
Mondo| 2016
Mondo | 2016
Näyttely: S-galleria, 2.–27.5.2016
Näyttelyn nimi MONDO tuli italiasta ja tarkoittaa maailmaa. Maalauksissa oli viitteitä taidehistoriasta, kuten esim. italialaisista kattofreskoista. Näissä töissä kuitenkin ekspressiivisyys vei aiheen abstraktin tasolle, joten työt eivät olleet niinkään viittauksia kristinuskoon, vaan enemmänkin universaaliin henkisyyteen – valoon. Monessa maalauksessa pohjamateriaaleina oli käytetty lyöntimetallia, jonka päälle oli maalattu akryylillä, öljyväreillä, musteella ja hiilellä. Kulta on aina ollut vaurauden ja vallan symboli, mutta tässä tapauksessa lyöntimetallikulta toi töihin myös kolmiulotteisuutta, mystisyyttä ja henkisyyttä. Kulta ja osittain rehvastelevat värit töissä halusivat myös ravistella myyttiä Kainuusta nälkämaana, missä taiteilijakin elää ja asuu.
MySTICO | 2015
Näyttely: Taidelainaamo ARTo - ARTtila, Hallituskatu 5, Oulu
Oulun taidelainaamo ARTo:n näyttelytilassa ARTtilassa minulla oli esillä 2015 maalauksia ja monotypioita, joiden lähtökohtana oli ikonitaide ja pyhäinjäännökset, ja tämä on aistittavissa myös uusimmissa töissä. Näyttely oli nimeltään MySTICO. Maalauksissa ekspressiivisyys vei aiheen abstraktin tasolle. Maalauksissa materiaaleina oli käytetty lyöntimetallia, jonka päälle oli maalattu akryylillä, öljyväreillä, musteella ja hiilellä. Kulta on aina ollut vaurauden ja vallan symboli, mutta tässä tapauksessa lyöntimetallikulta toi töihin myös kolmiulotteisuutta, mystisyyttä ja henkisyyttä. Näyttelyssä oli mukana myös monotypioita, jotka ovat teknisesti yksinkertaisimpia taidegrafiikan muotoja.
Lähellä muotokuvia | 2014
Näyttely: Katoppa-asukastupa, 2.5.–31.7.2014
Lähellä muotokuvia -näyttelyn maalaukset olivat poimittu kahdesta aikaisemmin pidetystä näyttelystä. Näyttelyt olivat Tampereen Taidekeskus Mältinrannassa tammikuussa 2013 pidetty Kerroksia-näyttely ja 2014 Kuhmo-talolla pidetty Pyrkimys Valoon -näyttely. Lähellä muotokuvia -näyttelyssä oli mukana myös uusia töitä, jotka oli varta vasten tätä näyttelyä ajatellen maalattu.
Muotokuvan perusajatukseen kuuluu, että se pyrkii paljastamaan kuvattavan henkilön sosiaalista ja yhteiskunnallista taustaa, persoonallisuutta tai pyrkimyksiä. Muotokuva pyrkii usein esittämään myös kuvaamansa henkilön tärkeimmät ja arvostetuimmat puolet, sekä kuvaamaan hänen yhteiskunnallista asemaansa. Kaikkia näitä tähän näyttelyyn poimittuja maalauksia yhdisti se, että en ollut maalannut niitä eurooppalaisen maalaustaiteen hengessä traditionaalisiksi muotokuviksi, mutta ne voi silti nähdä myös sellaisina. Tämä sotii sitä edelleen vallassa olevaa ajattelutapaa vastaan, että muotokuvamaalaus on jotenkin erillinen maalauksen laji, että muotokuvat ovat muotokuvia – ei mitään muuta. Totutun käytännön mukaan muotokuvat ovat yleensä tilaustöitä. Tilaajan sanelemat ehdot sitovat taiteilijan vapautta. Tämä korostanee juuri tätä muotokuvien erillisyyden tunnetta muita maalauksen lajeja kohtaan.
Katsomalla muotokuvia läheltä, siirtämällä ajatukset muotokuvien taakse, syntyy tarinoita, joiden lähtökohdat ovat aina henkilökohtaisella tasolla katsojassa itsessään. Itse näin näyttelyn teoksissa esitettyjen henkilöiden taustalla aina tragedian, jonka yritin hienovaraisesti kertoa teoksen nimessä.
Lisäksi näyttelyn muutamat maalauksista pitivät sisällään oikeasti piiloon maalattua informaatiota, joka muuttuu paksun värikerroksen alla salaisuudeksi. Monesti nämä olivat kirjoituksia ja kasvoja. Näitä värikerroksia vertaan mielessäni maakerroksiin, jotka paljastavat kaivauksia tekeville arkeologeille maapallon historiallisia rakenteita. Meillä jokaisella on oma historiallinen rakenteemme, jonka kautta syntyy tulkinta katsoessa muotokuvaa.
Tempo | 2013
”Tempo on musiikkitermi, joka määrittää kappaleen nopeuden. Sana tempo johtuu italian kielestä, jossa se tarkoittaa yleensä aikaa.” – Wikipedia
Valo ja Hetki
Näyttelytöiden lähtökohtana oli hetken kuvaus. Hetki ilmentyi töissäni valona. Auringonvalon luomat flaret, haloilmiöt ja hetkelliset heijastumat olivat näyttelytöitteni kuvastoa. Hetkellisen valon vuoksi töissäni oli välillä voimakkaasti läsnä pysähtyneisyys ja hetken katoavaisuus. Valon muutos ja hetkellisyys näkyi etenkin sarjoittamassani töissä. Ne itse koinkin myös minianimaatioina – liikkuvasta kuvasta siepattuina frameinä.
Romantiikka
Teoksissani ei katsoja välttämättä pystynyt määrittelemään valon suuntaa tai valonlähdettä. Välillä valo tuntui tulevan maan alta. Töissäni oli samaa hetken mystiikkaa ja romanttista suhdetta luontoon kuin 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuolen romantikoilla. Itse olin ihaillut nuoruudessani 1800-luvulla vaikuttaneen taidemaalari Fanny Churbergin epätodellista valoa maisemassa ja toisaalta 1700–1800-luvun vaihteessa vaikuttaneen valomaalarin ja romantiikanajan J. M. W. Turnerin meri- ja maisemamaalauksia. Romantiikan aikana painotettiin tunteita, intuitiota, mielikuvitusta, ja luontoon liitettiin adjektiivejä villi, vapaa ja jylhä. Ihminen kuvattiin luonnon keskellä pienenä ja vaatimattomana. Tästä olisi oppiminen myös nykyaikana, kun ihminen kokee olevansa maailman herra. Romanttisuus oli siis tapa saada katsoja kiinnostumaan luonnon ainutlaatuisuudesta. Tätä se oli myös töissäni.
Romantiikan aikana painotetut tunne, intuitio ja mielikuvitus kuvaavat edelleenkin työskentelytapaani. Sitä kuvaa myös hetkellisyys. Näitä töitä maalatessani annoin hetken mielijohteen määrätä tekemistäni. Tila oli ihanteellinen maalarille, joka haluaa sen saman näkyvän myös töissään. Kiitos Kainuun kulttuurirahaston apurahan, joka oli antanut mahdollisuuden tämän näyttelyn osalta maalata sitä ruhtinaalliset 7 kuukautta. Kuukautta aikaisemmin päättynyt näyttely Tampereelle esitti itsestäni poliittisemman ja raskaamman puolen ja näiden kahden hyvin erilaisen näyttelyn vastavuoroinen maalaaminen on ollut itselleni hyvin antoisaa ja itselleni rikasta.
Maaginen realismi
Itse nimitänkin töitäni maagiseksi realismiksi. Ne eivät ole niinkään lähellä 1920-luvun samannimistä maalaustaiteen suuntausta, vaan liittäisin ne enemminkin Latinalaisen Amerikassa 1900-luvulla olleeseen kirjalliseen suuntaukseen. Näissä tarinoissa hetkellinen magia ja mystisyys ovat osa arkea. Sitä samaa hetkellistä taikaa tarjoavat valon häivähdykset töissäni.
Kevättä kohti – Fiat lux – tulkoon valkeus!
Kerroksia | 2012
Enkelin anatomia
Enkelin anatomia -näyttelyn maalaukset sisälsivät vakavia ja synkkiä tasoja. Luettuani syksyllä 2012 Talebanien yrityksestä surmata 14-vuotias Malala Yousufzai, silloin jokin sisälläni liikahti. Tämä pakistanilainen nuori tyttö nousi maailmankuuluisuuteen ennen murhayritystä Talebania vastustavalla blogillaan. Tämä sai minut miettimään omaa elämääni ja maailmalla olevia miljoonia ihmisiä, jotka ovat valmiit vakaumuksensa takia kuolemaan. Tämä tapahtuma liittyi näyttelyyni kiinteällä tavalla. Tytön kasvot tunkivat nettisivuilta läpi tajuntani.
Danten maailma
Kerroksia-näyttely kertoi koko ajan itseemme kohdistuvasta informaatiovirrasta. Teoksissa näkyivät vuodenajat, luonto, taidehistoria, viime päivien uutiset ja omat mielleyhtymät. Työt kertoivat siitä, miten kaikki tieto kerrostuu mieleemme – miten pahimmillaan kannamme koko maailman tuskaa käsivarsillamme. Toisaalta se taas on tietoa jota hyödynnämme.
Tätä näyttelyä maalatessani, mietin myös normaalia enemmän omia valintojani ja havaintojani. Vaikka elämme 2000-luvulla ja maailmamme on tiedoiltaan pirstaleinen, monesti totesin mielessäni, että tästä huolimatta maalarina joudun silti samojen perusvalintojen eteen kuin kuvataiteilijat keskiajalla. Taiteilija itse valitsee aina kuvaamansa kohteen, tekniikan ja näkökulman.
Kaiken kuolevaisuuden yläpuolella
Kaiken kuolevaisuuden yläpuolella oli ensimmäinen työni näyttelyyn. Työ kertoo henkisestä kivusta, jota loppukesällä podin. Tunteesta, että kaikki kaunis kuolee ympärilläni. Kesä, kukat ja ihmissuhteet. Periaatteessa teokseni voi tulkita myös siis päiväkirjoina. Tarkoituksenani olikin aluksi kirjoittaa jokaiseen työhön oma päiväkirjamerkintä, mutta hylkäsin ajatuksen liian yksitulkintaisena.
Ad Astra
Monet töistäni olivat vuosia vanhoja keskeneräisiä töitä, jotka olin jatkanut ja päivittänyt tähän nimenomaiseen näyttelyyn valmiiksi. Töihini vuosien jatkumona muodostunut kerroksellisuus voi vaikuttaa irrationaaliselta, mutta itselleni se muodostaa selkeän tarinan. Työni pitivät sisällään sinne piiloon maalattua informaatiota, joka paksun värikerroksen alla muuttuvat salaisuuksiksi. Monesti ne olivat kirjoituksia ja kasvoja. Näitä värikerroksia vertaan mielessäni maakerroksiin, jotka paljastavat esimerkiksi arkeologeille kaivauksissa kaupunkien historiallisen rakenteen. Monesti olin taas päinvastoin jättänyt tietoisesti töissäni näkyviin maalauksen eri vaiheet. Joskus olin jopa pessyt töitäni veden alla, saadakseni työn kerroksellisuuden näkyviin.
Näin lopuksi totean, että dokumentaristi Anu Kuivalainen sanoi aikoinaan kuvatessaan subjektiivista dokumenttiaan Orpojen joulu, että kuvatessaan ensimmäisiä otoksia kamerallaan kyseistä dokumenttia varten, hän ei tiennyt mihin ja mitä varten kuvat päätyvät. Samoin kuvataiteilijana en aina tiedä mihin tyhjä taulupinta minua vie. Mielestäni kuvataide ja runous ovat hyvin lähellä toisiaan. Sen takia nimesin joukon pienempiä töitäni runoiksi. Ne pienimuotoisuudellaan ja ilmeettömyydellään antoivat näyttelyssä tilaa katselijalle hengittää näiden raskaiden tulkintojen välissä.
Periferia | 2011
Näyttelyt:
Ant Gallery, Helsinki
Mieli maisemassa -näyttely, O. Jauhiaisen museo, Kiiminki
Periferia – näyttely koostui kahdesta puolen vuoden aikana maalatusta sarjasta: Metamorfoosi-sarja ja Kevät-sarja. Metamorfoosi-sarjan maalasin lähes kokonaisuudessaan yhdessä kuukaudessa maaliskuussa 2011. Lähtökohtana oli valon lisääntyminen ja kevään tuleminen. Töissä toistuvia elementtejä ovat tuli, vesi, maa ja ilma. Kuvasin nämä peruselementit töissäni alati muuttuvana materiana. Työt kuvasivat kaasuuntumista, jäätymistä ja palamista, johon sen hetkinen valo antaa uuden tason. Töiden eteerisyydestä huolimatta maalausteni lähtökohdat löytyivät omasta arjestani ja elinympäristöstäni.
Vuoden 2011 huhtikuussa tehty matka Roomaan avasi oven jollekin uudelle. Kevät-sarjassa näkyi enemmän sattumanvaraisuutta, keveyttä, ilmavuutta, heleyttä, värien ja siveltimen sekoilua – hallitsematonta energiaa, jonka tunteen matka minussa herätti.
Lummekesä | 2010
Näyttely: Oksasen galleria, Sotkamo, 2010-2011
Kreikan taruston mukaan yksi nymfeistä rakastui Zeuksen poikaan Herakleeseen saamatta häneltä kuitenkaan vastarakkautta. Nymfi riutui rakkauden puutteesta ja menehtyi lopulta murheeseensa. Jumalat säälivät nymfiä ja muuttivat hänet kauniiksi lumpeeksi.
Lumpeet ovat olleet kautta vuosisatojen olleet kuvataiteilijan arkkiaiheita. Lumpeet ovat olleet myös itselleni toistuva maalausaihe. Päätin 2009 omistaa yhden näyttelyn pelkästään lumpeille. Luulisin niiden vetovoiman perustuvan kahteen voimakkaaseen emotionaalisia tunteita herättävään asiaan – veteen ja keskikesään.
Itselleni maalaaminen on prosessi, jota ennen kaikkea ohjaa intuitio, ennalta-arvaamattomuus ja uuden löytäminen. Lumpeet töissäni olivatkin monesti tilan määrittäjiä – ilman niiden figuratiivisuutta tila ei olisi jäsentynyt. Lähtökohtanani oli monesti luonnossa koettu muistikuva, jota välttämättä kankaalle jouduttuaan, ei enää sitonut mitkään fysiikan lait. Ihmiset kertoivat huomaavansa, että kahden vuoden takainen paluumuutto Helsingin ydinkeskustasta Kainuun syvimpään korpeen näkyy töissäni. Ihmettelisin, jos näin ei olisi ollut. Luonto oli täällä läsnä joka hetki. Sitä ei voi paeta, mutta sitä ei myöskään tarvitse etsiä. Se on tässä.
Tierra | 2009
Näyttely: Suomussalmi, Kempele, Lieksa, Kajaani
Aikaisempi työskentelyni puutarhurina näkyi tämän näyttelyn aihevalinnoissa. Töissä toistuivat kukka-aiheet, joiden figuratiivisuus katoaa välillä taustan tavoin abstraktin tasolle.
Näyttelyn nimi Tierra tulee espanjasta, ja tarkoittaa samalla maata ja kotipaikkaa. Puolentoista vuoden takainen paluumuutto Helsingin ydinkeskustasta Kainuun syvimpään korpeen oli tehnyt tehtävänsä. Itse koin tuolloin Kainuun korvessa asuessani vihdoin saapuneeni taas kotiin.
- Kaikki
- 2009 Tierra
- 2010 Lummekesä
- 2011 Periferia
- 2012 Kerroksia
- 2013 Tempo
- 2014 Lähellä muotokuvia
- 2015 MySTICO
- 2016 Mondo
”Onneksi Kainuulla on Urho Kähkönen.
Hänen kookkaat, rohkeilla siveltimenvedoilla maalatut työnsä tuovat sellaista iloa esteetikon sieluun, että yksistään tällä Kuhmoon sijoittuvalla näyttelykäynnillä eläisi seuraavat pari viikkoa.
Omien sanojensa mukaan Kähkönen on halunnut luoda jotain kaunista ja hyvää, ja siinä hän on totta vie onnistunut.”
Kainuun Sanomat 17.7.2016
Elina Kosunen Duo -näyttelystä
Kamarikriitikko ja graafisen suunnittelun opiskelija