Galleria 2009–2016

Näyttely: S-galleria, 2.–27.5.2016

Näyttelyn nimi MONDO tuli italiasta ja tarkoittaa maailmaa. Maalauksissa oli viitteitä taidehistoriasta, kuten esim. italialaisista kattofreskoista. Näissä töissä kuitenkin ekspressiivisyys vei aiheen abstraktin tasolle, joten työt eivät olleet niinkään viittauksia kristinuskoon, vaan enemmänkin universaaliin henkisyyteen – valoon. Monessa maalauksessa pohjamateriaaleina oli käytetty lyöntimetallia, jonka päälle oli maalattu akryylillä, öljyväreillä, musteella ja hiilellä. Kulta on aina ollut vaurauden ja vallan symboli, mutta tässä tapauksessa lyöntimetallikulta toi töihin myös kolmiulotteisuutta, mystisyyttä ja henkisyyttä. Kulta ja osittain rehvastelevat värit töissä halusivat myös ravistella myyttiä Kainuusta nälkämaana, missä taiteilijakin elää ja asuu.

Näyttely: Taidelainaamo ARTo - ARTtila, Hallituskatu 5, Oulu

Oulun taidelainaamo ARTo:n näyttelytilassa ARTtilassa minulla oli esillä 2015 maalauksia ja monotypioita, joiden lähtökohtana oli ikonitaide ja pyhäinjäännökset, ja tämä on aistittavissa myös uusimmissa töissä. Näyttely oli nimeltään MySTICO. Maalauksissa ekspressiivisyys vei aiheen abstraktin tasolle. Maalauksissa materiaaleina oli käytetty lyöntimetallia, jonka päälle oli maalattu akryylillä, öljyväreillä, musteella ja hiilellä. Kulta on aina ollut vaurauden ja vallan symboli, mutta tässä tapauksessa lyöntimetallikulta toi töihin myös kolmiulotteisuutta, mystisyyttä ja henkisyyttä. Näyttelyssä oli mukana myös monotypioita, jotka ovat teknisesti yksinkertaisimpia taidegrafiikan muotoja.

Näyttely: Katoppa-asukastupa, 2.5.–31.7.2014

Lähellä muotokuvia -näyttelyn maalaukset olivat poimittu kahdesta aikaisemmin pidetystä näyttelystä. Näyttelyt olivat Tampereen Taidekeskus Mältinrannassa tammikuussa 2013 pidetty Kerroksia-näyttely ja 2014 Kuhmo-talolla pidetty Pyrkimys Valoon -näyttely. Lähellä muotokuvia -näyttelyssä oli mukana myös uusia töitä, jotka oli varta vasten tätä näyttelyä ajatellen maalattu.

Muotokuvan perusajatukseen kuuluu, että se pyrkii paljastamaan kuvattavan henkilön sosiaalista ja yhteiskunnallista taustaa, persoonallisuutta tai pyrkimyksiä. Muotokuva pyrkii usein esittämään myös kuvaamansa henkilön tärkeimmät ja arvostetuimmat puolet, sekä kuvaamaan hänen yhteiskunnallista asemaansa. Kaikkia näitä tähän näyttelyyn poimittuja maalauksia yhdisti se, että en ollut maalannut niitä eurooppalaisen maalaustaiteen hengessä traditionaalisiksi muotokuviksi, mutta ne voi silti nähdä myös sellaisina. Tämä sotii sitä edelleen vallassa olevaa ajattelutapaa vastaan, että muotokuvamaalaus on jotenkin erillinen maalauksen laji, että muotokuvat ovat muotokuvia – ei mitään muuta. Totutun käytännön mukaan muotokuvat ovat yleensä tilaustöitä. Tilaajan sanelemat ehdot sitovat taiteilijan vapautta. Tämä korostanee juuri tätä muotokuvien erillisyyden tunnetta muita maalauksen lajeja kohtaan.

Katsomalla muotokuvia läheltä, siirtämällä ajatukset muotokuvien taakse, syntyy tarinoita, joiden lähtökohdat ovat aina henkilökohtaisella tasolla katsojassa itsessään. Itse näin näyttelyn teoksissa esitettyjen henkilöiden taustalla aina tragedian, jonka yritin hienovaraisesti kertoa teoksen nimessä.

Lisäksi näyttelyn muutamat maalauksista pitivät sisällään oikeasti piiloon maalattua informaatiota, joka muuttuu paksun värikerroksen alla salaisuudeksi. Monesti nämä olivat kirjoituksia ja kasvoja. Näitä värikerroksia vertaan mielessäni maakerroksiin, jotka paljastavat kaivauksia tekeville arkeologeille maapallon historiallisia rakenteita. Meillä jokaisella on oma historiallinen rakenteemme, jonka kautta syntyy tulkinta katsoessa muotokuvaa.

”Tempo on musiikkitermi, joka määrittää kappaleen nopeuden. Sana tempo johtuu italian kielestä, jossa se tarkoittaa yleensä aikaa.” – Wikipedia

Valo ja Hetki
Näyttelytöiden lähtökohtana oli hetken kuvaus. Hetki ilmentyi töissäni valona. Auringonvalon luomat flaret, haloilmiöt ja hetkelliset heijastumat olivat näyttelytöitteni kuvastoa. Hetkellisen valon vuoksi töissäni oli välillä voimakkaasti läsnä pysähtyneisyys ja hetken katoavaisuus. Valon muutos ja hetkellisyys näkyi etenkin sarjoittamassani töissä. Ne itse koinkin myös minianimaatioina – liikkuvasta kuvasta siepattuina frameinä.

Romantiikka
Teoksissani ei katsoja välttämättä pystynyt määrittelemään valon suuntaa tai valonlähdettä. Välillä valo tuntui tulevan maan alta. Töissäni oli samaa hetken mystiikkaa ja romanttista suhdetta luontoon kuin 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuolen romantikoilla. Itse olin ihaillut nuoruudessani 1800-luvulla vaikuttaneen taidemaalari Fanny Churbergin epätodellista valoa maisemassa ja toisaalta 1700–1800-luvun vaihteessa vaikuttaneen valomaalarin ja romantiikanajan J. M. W. Turnerin meri- ja maisemamaalauksia. Romantiikan aikana painotettiin tunteita, intuitiota, mielikuvitusta, ja luontoon liitettiin adjektiivejä villi, vapaa ja jylhä. Ihminen kuvattiin luonnon keskellä pienenä ja vaatimattomana. Tästä olisi oppiminen myös nykyaikana, kun ihminen kokee olevansa maailman herra. Romanttisuus oli siis tapa saada katsoja kiinnostumaan luonnon ainutlaatuisuudesta. Tätä se oli myös töissäni.

Romantiikan aikana painotetut tunne, intuitio ja mielikuvitus kuvaavat edelleenkin työskentelytapaani. Sitä kuvaa myös hetkellisyys. Näitä töitä maalatessani annoin hetken mielijohteen määrätä tekemistäni. Tila oli ihanteellinen maalarille, joka haluaa sen saman näkyvän myös töissään. Kiitos Kainuun kulttuurirahaston apurahan, joka oli antanut mahdollisuuden tämän näyttelyn osalta maalata sitä ruhtinaalliset 7 kuukautta. Kuukautta aikaisemmin päättynyt näyttely Tampereelle esitti itsestäni poliittisemman ja raskaamman puolen ja näiden kahden hyvin erilaisen näyttelyn vastavuoroinen maalaaminen on ollut itselleni hyvin antoisaa ja itselleni rikasta.

Maaginen realismi
Itse nimitänkin töitäni maagiseksi realismiksi. Ne eivät ole niinkään lähellä 1920-luvun samannimistä maalaustaiteen suuntausta, vaan liittäisin ne enemminkin Latinalaisen Amerikassa 1900-luvulla olleeseen kirjalliseen suuntaukseen. Näissä tarinoissa hetkellinen magia ja mystisyys ovat osa arkea. Sitä samaa hetkellistä taikaa tarjoavat valon häivähdykset töissäni.

Kevättä kohti – Fiat lux – tulkoon valkeus!